Tuo sähellys tuossa oikeassa reunassa on todiste nettitaidoistani.
Siinä pitäisi olla nappi, joka kertoo sivun taustakuvan alkuperän.
Olisi niin mukava osata! No asenteeni on kumminkin lähinnä kevyttä riemuitsemista
siitä, että osaan tämänkin verran. Vaikka olisin miten hyvä tulee aina jostakin joku, joka löytää jonkun virheen tai kohdan, jonka osaisi toteuttaa paremmin.
Arvaa välitänkö! Jos välittäisin en varmaan kirjoittaisi riviäkään. En julkaisisi
ainoatakaan valokuvaa tai korttia.
Ajatteluni ei ole pelkästään myönteistä. Välillä on päiviä jolloin ei mikään tunnu
miltään. Mikään ei suju. Täydellinen lässähdys. Sellaisinakin päivinä ovesta ulos astuessani saattaisin löytää jonkun vaihteen jota käyttämällä alkaisin muistuttaa enemmän normaalia ihmistä. No ei sentään niin paljon luvata! Piti sanoa: normaalia itseäni.
Tänäänkin on vähän matalapainetta. Ehkä pitäisi tarttua tarmolla johonkin toimeen.
Kantaa yksin pöytä eteisestä vinttiin esimerkiksi. Se on jököttänyt tuossa jo jonkin aikaa. Ehkä ensin katson mikä sen rakenne on. Pystyykö sen purkamaan osiin?
Nyt muistan miksi aloin kirjoittaa. Meillähän on tuo kissa joka syö matonhapsuja, froteepyyhkeitä, sukanvarsia ym tekstiilejä. Nyt en ole aikoihin huomannut mitään uutta reikää. Ehkä nyt juuri....No kumminkin se varsinainen ajatus. Syököön vaikka kokonaisia mattoja!! Minä olen iloinen siitä, että mitkään johdot eivät kiinnosta sitä. Kaikki kameranpiuhat ja tietokoneen johdot ja puhelimien laturit ovat päivittäin esillä eivätkä kiinnosta pätkääkään kisua. Aina asiat voisivat olla vielä huonommin!
