Elokuuta!

Elokuuta eletään jo. Kummallinen kesä. Ainakin näillä koordinaateilla.
Harvemmin tulee tänne kirjoiteltua. Nyt on erikoispäivä. Uusi VAUVA! Poika syntyi klo 11.04.

Taas vaihtui vuosi! 2014 alkaa!

Nyt on jo loppiainenkin ohi. Kuusi edelleen loistaa olkkarin ja eteisen rajalla. Ei raskisi purkaa millään sitä.
Tämä joulu joka meni ohi osoitti että vähemmälläkin koristelulla hyvin pärjää. Ja pärjättiinkin. Valkoinen amaryllis ehti kukkia kahteen kertaan ja vielä loisti loppuun korkeaan lasikannuun leikattuna. Kukkat painoivat niin paljon, että varsi retkahti poikki. Olisi pitänyt tukea korkeammalta.
Kamera oikuttelee. Tai onko peräti päättänyt päivänsä? Ei suostu siirtämään kuvia tietokoneelle. Tekee kummallisen olon mokoma! Kamera on niin tärkeä ja nyt en saa kuvia mihinkään. Tein uuden bloginkin enkä saa sinne uusia kuvia. En ole siinä kovin taitava muutenkaan. Siis blogin luomisessa.
Tätä vuotta on nyt eletty viikko. Toivon kovasti, että alkanut vuosi olisi onnekkaampi kun edeltäjänsä. Paljon on ollut sellaista mitä ei olisi välttämättä tarvinnut olla lainkaan. Toisaalta on hyvä, että jos pitää olla kurjaa niin on sitten yhtä aikaa paljon eikä pitkin vuotta silloin tällöin....

Tämä löytyi luonnoksista...Hyvänen aika! En liian usein täällä kirjoittele....
Piti miettiä sitä mikä vuosi tässä oikein on vaihtumassa. Pakko olla kumminkin 2014 sillä silloin aloitin Silpputehtaanlaajennusosan.
2015 olikin ongelmia tietokoneen kanssa enemmän ja vähemmän. Takkuili. No nyt ainakin on toimivat laitteet.

Joku pöljä miehen kaveri soitti yöllä. Kaipasi juttukaveria tai kyytiä varmaan. Mies ei edes herännyt. Minä heräsin ja painoin punaista nappia. Sen teinkin sitten useamman kerran. Ja adrenaliini on siitä kummallista ainetta, että se kyllä pyyhkii unet silmistä. Olin sitten hereillä alun kolmatta tuntia ja mietin miksei puhelimissa ole sellaista toimintoa, että halutessaan voi jonkun pommittajan heittää "ulos" niin, että hänelle jää mahdollisuus vain äänettömän tekstiviestin lähettämiseen. Läheiset ihmiset ovat erikseen saavat toki soittaa vaikka yöllä jos siltä tuntuu. Mutta tämä on häiriköintiä! Kaveri jonka puheita ei päiväsaikaankaan mies halua kuunnella jos ei kyseinen tyyppi ole selvinpäin. Jossain vaiheessa istuskelin torkkupeittoon kääriytyneenä parvekkeella ja katselin tähdenlentoja. Näinkin.

Viikonloppu Raumalla!Lauantaina päästiin merelle parhaitten ystäviemme kanssa. Ihanaa! Upea päivä! Kastoin talviturkin! Vesi 21 asteista. Aamupäivällä oli käyty kirppiksellä ja tein löytöjä kuten aina Raumalla käydessäni. Iltapäivällä käytiin eräällä rantasaunalla kuokkimassa 13v-synttäreillä. Sunnuntaina vietettiin siskon vanhimman tyttären pikkuisen pojan ristiäisiä. Perjantaina puoliltapäivin lähdettiin matkaan ja palattiin sunnuntaina illalla. Siis kaksi yötä oltiin pois kotoa.

Pieni vai iso?

Onko koolla edes väliä? Pikkumies oli vielä pienemmän veljensä kanssa "hoidossa". Hän ei ole vielä koululainenkaan. Onko hän pieni poika vai iso poika? Kysyin hänen omaa mielipidettään. Sanoi olevansa ISO. Mietin ääneen: Jos paita on iso se on liian suuri ja pysyy huonosti päällä ja on monella lailla hankala. Jos paita on liian pieni sitä ei saa päälle kenties ollenkaan. Poika ei voi olla pieni tai iso VAAN SOPIVA! Ja miten se määritellään kun välillä on LIIAN ISO, "ei noin iso poika enää...." ja välillä on LIIAN PIENI, "ei noin pieni poika vielä...." Sopivan kokoisia poikia!

Täydellinen pimennys!

Heräilen öisin. Välillä johonkin kissan yölliseen performanseen, välillä ties mihin.
Nyt en ainakaan kuumuuteen. Olin jo menossa takaisin sänkyyn kun tajusin, että on mentävä katsomaan kuuta. Siellä se oli. Ei pilven hattaraakaan. Täydellinen suuri pyöreä pallo eteläisellä taivaalla. Tulin etsimään "koneelta" aikaa jolloin pimennyksen pitäisi näkyä. "Keskiyön molemmin puolin. Näkyy parhaiten mäeltä." Siis ohi! Voiko täydellisempää pimennystä olla? Nukuin sen ohi.

Optimistinen pessimisti?

Tuo sähellys tuossa oikeassa reunassa on todiste nettitaidoistani.
Siinä pitäisi olla nappi, joka kertoo sivun taustakuvan alkuperän.
Olisi niin mukava osata! No asenteeni on kumminkin lähinnä kevyttä riemuitsemista
siitä, että osaan tämänkin verran. Vaikka olisin miten hyvä tulee aina jostakin joku, joka löytää jonkun virheen tai kohdan, jonka osaisi toteuttaa paremmin.
Arvaa välitänkö! Jos välittäisin en varmaan kirjoittaisi riviäkään. En julkaisisi
ainoatakaan valokuvaa tai korttia.
Ajatteluni ei ole pelkästään myönteistä. Välillä on päiviä jolloin ei mikään tunnu
miltään. Mikään ei suju. Täydellinen lässähdys. Sellaisinakin päivinä ovesta ulos astuessani saattaisin löytää jonkun vaihteen jota käyttämällä alkaisin muistuttaa enemmän normaalia ihmistä. No ei sentään niin paljon luvata! Piti sanoa: normaalia itseäni.
Tänäänkin on vähän matalapainetta. Ehkä pitäisi tarttua tarmolla johonkin toimeen.
Kantaa yksin pöytä eteisestä vinttiin esimerkiksi. Se on jököttänyt tuossa jo jonkin aikaa. Ehkä ensin katson mikä sen rakenne on. Pystyykö sen purkamaan osiin?
Nyt muistan miksi aloin kirjoittaa. Meillähän on tuo kissa joka syö matonhapsuja, froteepyyhkeitä, sukanvarsia ym tekstiilejä. Nyt en ole aikoihin huomannut mitään uutta reikää. Ehkä nyt juuri....No kumminkin se varsinainen ajatus. Syököön vaikka kokonaisia mattoja!! Minä olen iloinen siitä, että mitkään johdot eivät kiinnosta sitä. Kaikki kameranpiuhat ja tietokoneen johdot ja puhelimien laturit ovat päivittäin esillä eivätkä kiinnosta pätkääkään kisua. Aina asiat voisivat olla vielä huonommin!